Kaksplus.fi

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

1,5-vuotisneuvola

Meillä oli jo helmikuussa neuvola, mutta varsinainen neuvolalääkäri oli vasta nyt maaliskuussa, kun taaperomme oikeastikin on jo 1,5-vuotias. Eli käytännössä siis vuoden ja kuusi kuukautta.

Etukäteen luin kovasti mitä kaikkea lapsen tulisi tuon ikäisenä jo osata, ja mitä taitoja neuvolassa tuolloin testataan. Monissa kirjoituksissa toistui samat asiat; pallon heitto, kolmen palikan tornin rakentaminen ja esineiden tuonti pyynnöstä. 

Aloin hieman stressata tuota tornin rakentelua, sillä eihän meillä ollut yhtään varsinaisia tornipalikoita, huonot vanhemmat! Buu! Muut taidot meillä olikin jo loistavasti hallinnassa. Toki meillä on ollut kaikenlaisia muita leluja, mistä voi halutessaan tornejakin rakentaa, mutta se on ollut melko vähäistä. Minä sitten yltiöstressimutsina menin ja kävin ostamassa lapselllemme palikoita. Varmasti hän muistelisi ankeaa lapsuuttaan, mikäli en ostaisi hänelle palikoita. No, hän sitten osasi nopeasti rakennella torneja, useammankin palikan, kuin vain kolmen. Halkesimme ylpeydestä.

Ja miten sitten kävikään? Neuvolassa ei testattu tietenkään yhtään asiaa, joista olin etukäteen hikipäissäni lueskellut. Taitaa olla hyvin vaihtelevaa, kaupunki-, ja neuvolakohtaista nämä taitojen testailut. Taas sai katsoa peiliin, ja pohtia, pitäiskö joskus vähän relata.. Hah.
Taaperomme sai kehuja runsaasta sanavarastosta, parin sanan lauseista, ja mm. sosiaalisuudesta. Marakattimme myös juoksi neuvolahuoneeseen, joten neuvolatäti ensimmäisenä nauroikin, että ei varmaan tarvitse miettiä, mitä hän laittaa kohtaan, jossa tiedustellaan taaperon taitoa kävellä. Koko käynti oli oikeastaan leppoisaa jutustelua ja lapsi tutkiskeli samalla hieman leluja. Perus painot ja pituudet luonnollisesti myös katsottiin. Hienosti hän kasvaa ja kehittyy! Pituuttakin oli tullut viime käynnistä melkein 10cm! Huhh. 

Saimme myös olla kaupunkimme ensimmäisiä, joilta kyseltiin myös autismi-testi. Tässä kartoitettiin mahdollisia autismiin viittaavia oireita, joita kuulemma aletaan nyt tarkistella kaikilta lapsilta, jo aivan pieninä. Neuvolatäti onnitteli testin lopuksi, marakattimme suoritui aivan oppikirjamaisesti,
ei ole pienintäkään syytä huoleen! Tuossa testissä nimittäin tervekin lapsi jää kuulemma helposti seurantaan, jos muutamaankin kohtaan tulee rukseja.

Lääkärikäynnillä meni ehkä 5min ja lähinnä kuunneltiin nopeasti sydäntä, keuhkoja ja tsekkailtiin hieman raajoja ym. Todella nopea visiitti ja hyvä, kun ehdimme edes takkia pois ottaa.

Näin ollen voinkin todeta, että kyllä sitä ihminen osaa kehittää stressiä itselleen ihan hölmöistä asioista. Lapsemme on täysin terve ja osaa hurjasti hienoja taitoja. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue <3 Vaikka tietysti me tuon tiesimme jo ennestäänkin, mutta onhan se ihan kiva kuulla aina myös neuvolassa.


Pitikö teidän lastenne rakennella torneja, tai heitellä palloja 1,5-vuotis neuvolassa?



- Jane

tiistai 21. maaliskuuta 2017

6 + 1 pelastavaa siivousniksiä

Näin keväällä se karu totuus iskee vasten kasvoja, AAAARGH. Kaikkialla näkyy varsinkin lapsiperheissä tahmaa ja kädenjälkiä. Mutta mistä inspiraatiota? Hyvä kysymys. Ehkäpä nämä muutamat kokoamani niksit auttavat inspiraation hakemisessa. Tai ainakin saat hyvän syyn juoda vielä kupposen kahvia lukiessasi näitä, ennen varsinaista aloitusta. Oikeastaan haen tässä kyllä ihan itse sitä inspiraatiota.. mutta toivottavasti teillekin on apua näistä! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

1. VAUVAÖLJY

Vauvaöljyllä lähtee teräspinnoilta sormenjäljet. Pari tippaa paperiin ja pyyhkäise!
Nauti muutama sekunti puhtaista pinnoista ennen uusia jälkiä.

2. HIUSLAKKA

Hiuslakalla lähtee tussien jäljet kovilta pinnoilta. Suihkauta ja huokaise helpotuksesta!
Vahaliitujen pitäisi lähteä maalatuista seinistä hammastahnalla.

3. EUKALYPTYSÖLJY

Eukalyptysöljyllä lähtee katalat tarrojen liimajäljet hus, kauas pois. Ei siis hätää,
vaikka tarroja olisikin hurmiossa liimailtu paikkaan, jos toiseenkin.

4. RUOKASOODA

Tuliko mattoon tahra? Ripottele ruokasoodaa runsaasti päälle ja anna vaikuttaa n. 20min.
Imuroi ruokasooda sitten pois ja onnittele itseäsi. Sohviin kannattaa kokeilla myös
partavaahtoa!

5. SOKERINPALA

Paloiko ruoka pohjaan, kun jaloissasi roikkui hirviölauma? Hankaa kostutetulla
sokerinpalalla kattilaa ja voit jälleen hymyillä.

6. VOI

Metsäretkien jälkeen vaatteista saattaa löytyä ikävää pihkaa. Hiero tahraan runsaasti
voita ja anna vaikuttaa yön yli. Laita aamulla vaate normaalisti pyykkikoneeseen ja
pihka irtoaa nätisti.



+ 1. SUOLA

Kun olet tämän rankan siivouspäivän jälkeen sitten viimein suonut itsellesi lasillisen
punaviiniä, se tietysti kaatuu paidallesi. Hiero tuoreeseen tahraan heti märkää suolaa,
ja paitasi pelastuu. Luultavasti myös koko iltasi.


Löytyykö teiltä hyviä kikkoja siivoukseen? Itse taidan siirtää koko siivouksen huomiseen,
täytynee vielä hieman inspiroitua yön ylite.. Mutta joo, joo. Sitten lähtee!


- Jane


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Yhden raaka-aineen terveellinen jäätelö, teet sen alle eurolla kotona!

Kumppanisi vetelee sohvalla jäätelöä napaansa, mutta olet päättänyt kovasti, että sinä et siihen sorru. Voi itku, tekee silti mieli sortua! Vaan ei hätää, kehiin astuu yhden raaka-aineen jäätelö. Tämä kun ei tosiaan sisällä mitään sokeria tai muuta hömpötystä, niin sopii kuin nenä päähän myös lapsille. Pienemmillekin! Meidän neiti ainakin maiskutteli onnessaan.

Ohje on simppeli, mutta valmistaudu herkkuhimoihisi mielellään jo edellisenä päivänä, sillä hommassa oleellista on pakastin.

1. Kuori ja pilko n. 2-3 banaania ja laita pakastimeen vähintään 6 tunniksi. Parhaimpia ovat oikein kypsät banskut, sillä niissä on enemmän makeutta.

2. Heitä jäätyneet banaanit blenderiin hurisemaan. Mikäli banaanit tuntuvat liian kovilta laitteelle, anna banaanien hieman sulaa ensin. Voit toki lisätä myös halutessasi jotain nestettä mukaan, mutta se vähentää jäätelömäisyyttä lopputuloksesta.

3. Jätski naamariin ja sohvalle röhnäämään!

Lopputulos on hieman pehmistä muistuttava. Halutessasi voit heittää banskujen sekaan esimerkiksi marjoja tai vaniljasokeria. Itse lisäsin lopuksi ihan vaan jäisiä marjoja kaveriksi ja nautin herkun luonnollisesti, yllätyys, kahvin kera.

Herkullista iltaa!


- Jane


Maanantaikahvit, osa 4

Jo kuulkaas neljänsien maanantaikahvien aika, niin ne viikot vain vierivät!

Tällä kertaa vuorossa on Lappajärvellä sijaitsevan Kaffiinon kahveista Costa Rica, Scacr Llano Bonito. Tämän kahvin kuvaillaan olevan jäljitettävyyskahvi, jossa sitruksen ja persikan aromeja. Odotellessani kahvin tippumista, pohdin mahtaako kahvi olla hyvinkin kirpakkaa? Tuleeko siitä kuinka voimakkaasti maku lävitse? Mahtaako suu mennä mutrulle? Herättääkö kahvi kunnolla uuteen aamuun?

Ensimmäinen hörppäyksen otettuani voin rauhoittua, suuni ei mennyt mutrulle, eikä kahvi ole liian kirpakkaa, tai liian hapanta. Persikan aromin bongaan hörppäysten välissä, se tulee hieman jäljessä, ja tuntuu pehmentävän kahvia. Koetin myös oikein kunnolla "ryystää" kahvia, ja persikka tuli tällöin melko voimakkaastikin esille, mikä oli hyvin positiivinen ilmiö. Sitruksisen maun huomasin ennen persikkaa. Tai en tiedä voiko sanoa "maun", koska ei se miltään tietyltä sitrushedelmältä kuitenkaan maistunut. Enemmänkin sen vain ihan hitusen havaitsi kielellään, ehkäpä juurikin sellaisena lievänä hapokkuutena, ei kuitenkaan mitenkään negatiivisesti.

Tiesittekö muuten, että kahvi kuuluisi todellakin ryystää, hörppiä? Kuulin asiasta ensimmäisen kerran vasta, kun olin baristakoulutuksessa, mutta huomasin välittömästi sen tehon! Näin tehdään, jotta kahvin aromit pääsevät levittäytymään mahdollisimman laajalti koko suuhun. Ryystäminen toki myös hieman viilentää kuumaa kahvia, joten tällöin sen makuja on myös helpompi aistia. Vaikka se tuntuisikin jokseenkin "rumalta tavalta", niin koetappa seuraavalla kerralla ryystää kahviasi oikein kovaa. Lupaan, että bongaat täten helposti uusia ulottuvuuksia kahvistasi!
Tämä kahvi on lempeä, mutta virkistävä aloitus uuteen viikkoon. Oikeinkin näppärä juurikin maanantaille. Persikkainen aromi voisi olla myös aika ihana yhdistettynä jälkiruokiin. Ehkäpä jonkin raikkaan jäätelön, tai juustokakun kaveriksi? Se tuo myös mukanaan toivon lähestyvästä kesästä ja saa haaveilemaan aurinkoisista päivistä.

Kivaa viikon alkua!


*Maanantaikahvien kanssa yhteistyössä Kaffiinon paahtimo


- Jane



sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Elämääni ei mahtunut kalakeittoa

Ennen kuin minusta tuli äiti, en ollut koskaan tehnyt kalakeittoa ihan itsekseni. Nyt voin sanoa,
että juu, sekin taito onnistuu. Olen aina rakastanut oikein tulista ja eksoottista ruokaa. Elämääni ei mahtunut kalakeittoa.

Äitiyden myötä voisin sanoa, että olen hieman taantunut ihan tavikseksi. Tämä koskee montaakin osa-aluetta elämästäni, mutta varsinkin ruokapuolta. Nykyään emme syö päivittäin tulista ruokaa, ja välillä eksoottisinta mitä pöydästä löytyy, on ketsuppi. Toki jääkaapistamme löytyy paljon kiinalaisia-, ja thaikastikkeita, mutta käytännöllisyys vie usein voiton. On helpompaa tehdä heti iso satsi sellaista ruokaa, joka sopii varmasti kaikille. Makaronilaatikkoa tuunaamme tosin aina. Meillä ei syödä perinteisesti "munamaidossa", vaan tilalla on koskenlaskijaa ja runsaasti erilaisia juustoja. Kiitos tästä äidilleni, jolta ensimmäisen kerran sain uudelleen kipinän makaronilaatikkoon, koska hän oli tuunannut siitä niin herkullista.

1,5-vuotiaalle kun en ihan heti lähtisi tunkemaan lautaselle kolmeakymmentä kourallista chiliä, niin usein on helpompaa suosia perinteistä kotiruokaa. Toki taaperotkin voivat jo kaikenlaisia mausteita maistella, muttei ehkä ihan niin tulisia, mihin me vanhemmat ollaan totuttu. Tarkoitan niin tulista, ettei tiedä itkeäkö, vaiko nauraa. Onneksi lapsemme tykkää kuitenkin valkosipulista, joten sitä ei tarvitse jättää pois laskuista "tavis"-päivinäkään.
Ennen en osoittanut mitään kiinnostusta perinteiseen kotiruokaan, mutta nyt on tulleet tutuiksi kaikki aina ihan sinne kalakeittoon saakka. Moniko muuten teki esimerkiksi juurikin tätä kalakeittoa silloin, kun asui ihan yksin? En osaa kuvitella itseäni moisen touhun vallassa silloin, kun asustelin pienissä yksiöissäni. Yksin tuli tehtyä erikoisempia ruokia, ja öh, ruokakokeiluja myös. Aina ei ehkä mennyt ihan nappiin yhdistelmät, mutta kuitenkin.

Yhtenä päivänä pohdittiin myös Jassen kanssa, että löytyyköhän monia sinkkunaisia, jotka tekevät itselleen kotona uunimakkaraa? Saa ilmoittautua!

Löytyykö muita, jotka ovat löytäneet kotiruuat vasta lapsien myötä?

Tosin yhden asian voin kyllä paljastaa, vieläkään en hallitse, enkä oikein tykkääkään ruskeastakastikkeesta! Kuka muka jaksaa ruskistaa sitä tarpeeksi pitkään? Ei näillä hermoilla. Onneksi lapsemme pitääkin kovasti tomaattipohjaisista kastikkeista. Äidin tyttö.


- Jane

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Operaatio olohuone; hyllyt vihdoin seinälle!

Muutostamme tänne uuteen kotiin on nyt noin kahdeksan kuukautta. Osaa tavaroista myimme ennen muuttoa, mutta yhä löytyy huonekaluja, jotka toimme mukanamme vanhasta kodista. Tämä onkin hieman aiheuttanut harmaita hiuksia, sillä kaikki ei aivan sovellu yhteen uuden kodin kanssa.

Olemmekin päättäneet nyt ottaa itseämme niskasta kiinni, ja saada muun muassa olohuoneen vihdoin kondikseen. Olisi kiva saada kotia hieman ehostetuksi, koska haaveilemme tupareista kesällä. Toki se on vielä harkinnan alla, koska tyttö pitäisi saada hoitoon siksi aikaa. Sohvakin täytyisi vielä vaihtaa vaaleampaan, mutta löytyy jotain, johon olemme oikein tyytyväisiäkin; olohuoneemme hyllyt! 

Olohuonettamme koristaa ja kehystää Muuramen Ikoni-hyllyt. Meillä oli ennestäänkin kyllä hyllyjä, ja ajatus niiden laitosta seinälle on ollut jo muutosta saakka, mutta vasta nyt päivityksen jälkeen hyllykokonaisuus näyttää eniten "meiltä". Muuramen hyllyt ovat kyllä siitä kivoja, että niitä on helppo yhdistellä keskenään ja kehitellä erilaisia tapoja asetella ne seinälle. Kokeilimme aluksi paria, kolmeakin asetelmaa, ennen kuin päädyimme lopulta tähän. Se toimii mielestämme hyvin.

Hyllyjä toimitetaan vieläpä valmiiksi kasattuina, jipii! Täten aikaa ja vaivaa säästyy mukavasti. Arvostamme myös suuresti sitä, että hyllyt ovat iättömät ja ikuiset. Laadukkaita ja sopivat monenlaiseen tarkoitukseen.

Tykkäämme suosia olohuoneessamme valkoista yhdistettynä puuhun. Täten sohvamme näyttää tällä hetkellä hieman liian raskaalta kokonaisuuteen nähden. Hyllyjen kanssa yhteen sopisi ihanasti esimerkiksi oikein vaaleanharmaa sohva. Sellainen, mihin suorastaan uppoaisi! 
Valaisu puoli meillä on olkkarissa nyt muuten mallillaan, mutta vielä puuttuu kattovalaisin. Sekin on kyllä vain tilausta vaille valmiina, puu toistuu myös siinä.

Vielä on hurjasti tekemistä olohuoneen kanssa, mutta mitäs sanotte, näin tämmöisestä välivaiheesta? Kehtaako tänne pyytää kahville? Olen niin ihastunut noihin hyllyihin, että aluksi jäin iltaisin ihan vaan tuijottamaan niitä hymy kasvoillani.
Ensi kerralla sitten hieman lisää operaatiosta, kunhan saadaan projekti jälleen etenemään. Pikku askelin kohti unelmia, you know. 

Mikäli tekin sielä haaveilette olohuoneenne uudistuksesta, niin voin vinkata teille Muuramen tv-tasojen tarjouksesta! Kävin itsekin kuolaamassa hieman tasoja, ja alennukset näyttivät olevan kyllä ihan kohdillaan. Pääset tarkastelemaan niitä TÄSTÄ.


*Postaus on toteutettu yhteistyössä Muuramen kanssa.


- Jane


tiistai 14. maaliskuuta 2017

Miksi ajat perhepaikalle?

Kun lapsemme syntyi, aloimme kiinnittää entistä enemmän huomiota erääseen asiaan. Asiaan, joka toistuu päivittäin ja aivan kaikkialla. Toki jo ennen lastakin ilmiötä on tullut hieman seurattua, mutta se ei ole koskettanut näin syvästi aikaisemmin.

Nyt viimeiset pari kuukautta olemme miehen kanssa ottaneet suorastaan "tehovalvonnan" keskenään käyttöömme, ja olemme raportoineet toisillemme törttöilleistä parkkeeraajista. Tästä bongauksesta on tullut jo suorastaan peli. Niitä nimittäin löytyy valtavasti; ihmisiä, jotka ajavat perheiden parkkiruutuihin ILMAN lapsia! Valitettavasti en vain jaksaisi joka hemmetin kauppareissu huudella bingoa.
Miksi ihmiset jopa urheiluautoillaan kurvaavat huoletta perheille tarkoitettuihin ruutuihin? Jos on kiinnostunut sporttisista menopeleistä, luulisi myös niiden kahden menopelin omassa kropassaan kiinnostavan. Jaloilla kun pääsee melko ketterästi kauppaan myös ihan tavallisesta parkkiruudusta.

Viimeksi emme voineet enää, kuin nauraa kauppareissullamme. Näimme pienen, kiillotetun urheiluauton perheparkissa. Se oli niin väärässä paikassa, että näytti jo suorastaan säälittävältä.
Autoon mahtui ehkä yksi solakka ihminen sisälle, ja siinä se nökötti, perhepaikalla, vaikka muuallakin olisi ollut vapaita parkkiruutuja. Perhepaikat olivat täynnä, kuten aina. Teki mieli odotella auton kuljettajaa ja kehaista miten"upea lastenistuin" häneltä löytyi autostaan, olisi ollut mukava nähdä hänen ilmeensä.

Kun lapsemme oli vastasyntynyt, etsimme kuumeisesti parkkiruutua läheltä kauppaa, että kaukalo olisi helppo ottaa autosta ja kantaa sujuvasti kauppaan. Ei löytynyt vapaata ruutua. Tiedättekö miksi? Juuri ennen meitä kurvasi viimeiselle perhepaikalle keski-ikäinen mies maasturillaan. Reteästi ja reippaasti hän marssi kauppaan, kun minä raahasin hikihatussa (ja etanavauhdilla) nukkuvaa vauvaa painavassa kaukalossa sisälle. Teki mieli huutaa, että: "Mites herran munasarjat voi?!!", kiehui niin p*rkel**ti päässä, että ei mitään rajaa. Hormonit varmasti vielä edesauttoivat tätä tunnetilaani. Niimpä kävin ostamassa kaupasta kynää ja paperia. Jätin hänen tuulilasiinsa viestin, jossa totesin hymynaaman kera, että kyseinen ruutu on perhepaikka. Olisi tehnyt mieli kirjoittaa paljon enemmänkin.. Että terkkuja vaan sinulle herra, tämä vihainen mamma oli lappusi takana.

Surullisita kuitenkin ehkä oli se, että kun olimme jo lähdössä, näimme miten juuri vapautuneelle perhepaikalle ajoivat seuraavaksi nuoripari. Salikasseineen he sitten näkyivät marssivan kauppakeskuksen kuntosalin ovesta sisään..

Jokseenkin minulta heruu enemmän ymmärrystä nuorisolle, jotka ajavat perhepakoille vaikkapa mopoautoillaan. Silloin uskon, että kyseessä on nuoruuden villitystä ja ymmärtämättömyyttä. Mutta ihan oikeasti, aikuiset ihmiset. Nyt se pipo pois silmiltä ja vähän käytöstapoja!

Voitte vain kuvitella, miten ihanaa oli eräskin kerta kantaa kiemurtelevaa lasta kauemmas autoon kauppakassien kanssa, kun ohitimme perhepaikalla nököttävän auton. Auton sisällä istui neljä aikuista naista. Takapenkillä nautittiin siideriä ja nauru helisi. Voin kertoa, että omassa päässäni helisi lähinnä sotarumpu. UGH.

Vastaavia tapauksia on varmaan miljoonia. Vaikka toki on myös päiviä, kun pääsemme huristelemaan perhepaikalle. On myös päiviä, kun taaperomme ei kiukuttele, vaan jaksaa nätisti kävellä kauempaakin parkkipaikalta kauppaan. On kuitenkin myös päiviä, kun mikään ei suju. Silloin todella kiittäisi, mikäli olisi edes yksi vapaa perhepaikka kaupan pihassa.

Sama ongelma lienee toki myös tunnetusti invapaikoilla, mutta niistä ei löydy omakohtaista kokemusta, kuten perhepaikoista, joten jätän kommentoimatta sen osalta nyt tällä kertaa sitten kokonaan. Toki perhepaikat eivät ole lain suoma etuus, vaan kauppojen tarjoama helpotus lapsikatraan kanssa asioille saapuville perheille. Invapaikat taas sitten ovat toki varmaankin ihan jo laissakin määrättyjä. Eli mikäli röyhkeyttä riittää, niin perheparkkiin vaan, wroom wroom!


Löytyykö muilta vastaavia kokemuksia? Vai oletteko saaneet aina vapaan parkkiruudun, kun olette sitä tarvinneet?


- Jane