Kaksplus.fi

tiistai 17. lokakuuta 2017

Keittiö muuttuu lapsen kasvaessa + Alekoodi

Muistatte ehkä sen mustan syöttötuolin, joka meillä on ollut keittiössä. Kun saimme hankittua uudet kalusteet keittiöön, ei se musta väri enää lainkaan sopinut mukaan menoon. Meinasin maalata sen valkoiseksi, mutta totuus on se, että ei siinä ollut tytön enää hirveän mukava ollakaan. Hän alkoi kiipeillä mielummin jo normituoleille. Lisäksi siinä oli niin iso tarjotin, että pienessä keittiössämme se oli melkoinen tilasyömäri. Varsinkin imuroidessa se otti hemmetisti hitusen päähän.

Vauva-ajan se kuitenkin toimi loistavasti, ja kannatankin tuollaista syöttistä, josta löytyy itsestään tarjotin oikein lämpimästi. Todella kätevä! Mutta nyt, nyt meillä on jo 2-vuotias, taitava taapero. Kuitenkin normituoleille itsekseen kiipeily toisinaan hieman hirvittää, joten ratkaisu löytyikin paikalliselta facekirppikseltä. Löysimme sopivan junnutuoli ehdokkaan, ja lähdimme kotiuttamaan sitä. Ja sehän sopi keittiömme värimaailmaan mainiosti, jihuu! Kiitos kirppikset!


Saimme myös MaxPlay verkkokaupasta ihastuttavan KG Designen pilvitabletin pöydälle. Nyt kun sitä tarjotin osaa ei ole, sottaantuu pöytä helposti lapsen istumapaikan kohdalta. Vaan tämä silikoninen pöytätabletti helpottaa siivousta kivasti. Instagramin puolella onkin menossa parhaillaan arvonta, jossa voitte voittaa samaisen tabletin itsellenne valitsemassanne värissä! Arvonta suoritetaan sunnuntaina klo 12, joten vielä on mukavasti aikaa osallistua arvontaan. Lisää pilvijuttuja on myös tulossa blogiin, sillä lastenhuoneeseenkin muutti yksi ihana jutska. Mutta siitä lisää sitten myöhemmin.


Lisäksi teille lukijoille on tarjolla alekoodi. Saatte MaxPlay verkkokaupassa 17-20.10.2017 välisenä aikana kaikista KG Designen tuotteista -15% alennuksen, kun käytätte koodia: "YHTAKUIN".

Tuotteita pääsette selaamaan suoraan TÄSTÄ.

*Yhteistyössä MaxPlay

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Muistot talteen

Jo pidemmän aikaa olen kaavaillut muistolaatikkoa tyttärellemme. Piirustuksia kun alkaa
hiljalleen kertyä, ja muitakin säästettäviä asioita. Toki näin Konmarin ollessa valloillaan (ja muutenkin), ihan kaikkia piirustuksia ja taideteoksia laatikkoon ei tulla säilömään. Mutta ne muutamat parhaat ehdottomasti. Vihdoin näin kirpparitavaroita lajitellessani päätin ottaa niskasta kiinni itseäni, ja kurotin neidin äitiyspakkauksen kaapin ylähyllyltä. Kuten monet, monet muutkin, minustakin tuo laatikko on mitä mahtavin tähän tarkoitukseen. Riittävän suuri, ja itsessäänkin
jo tärkeä muisto.
Vielä laatikon sisältö ei päätä huimaa, ja hyvä niin. Vuosien varrella se ehtii varmasti vielä pursuamaan liitoksistaan. Tarkoituksena kun olisi, että neiti saa laatikon itselleen ollessaan riittävän vanha. Itse muutin pois kotoa suoraan yläasteelta, joten mikäli lapsemmekin päättää niin, en ole ihan varma, annammeko laatikkoa ihan vielä silloin hänelle. Mikäli minä olisin saanut tällaisen 15-vuotiaana, en varmaan olisi osannut pitää kaikkea sen sisältöä tallessa tähän päivään saakka. Mutta esimerkiksi 18-vuotis synttäreiden aikaan olisi aika ihana lahjaidea!
Nyt laatikossa on mm. neidin ensimmäiset kengät, isomummulta ja isopapalta saatuja muumijuttuja ja paljon luettu kirja. Myös tytön syntymäpäivän sanomalehti (kiva kamppis Aamulehdeltä), ja lisäksi erillinen kettusalkku. Kettusalkusta löytyy kastetodistus, kaulakoru, synnärin rannekkeet, ultrakuvia, isyystodistus ja muita lappusia. Myös ristiäisissä olleet hauskat laput, joita vieraat saivat täyttää neidistä, ovat mukana muistolaatikossa. Tarkoituksena olisi kerätä laatikkoon asioita, joista hän tulisi ilahtumaan vielä isonakin. Minusta ainakin olisi hauska lukea muiden nimiveikkauksia!
Ihanaa, että nyt on jokin konkreettinen paikka, jonne kerätä muistoja. Nyt piirustukset ovat lojuneet esimerkiksi lipaston laatikossa ja pari on ehditty jo repiäkin neidin itsensä toimesta.. Mutta nyt kaikki mestariteokset ja tärkeät muistot löytyvät yhdestä ja samasta paikasta. Hyvässä tallessa.

Onko teidän lapsillanne muistolaatikoita?

tiistai 10. lokakuuta 2017

Hellitä syys-suorittaja

Syksyisin alkavat koulut, harrastukset, kerhot, eskarit, muskarit.. Metsät ovat täynnä kaikkien huutelemaa ilmaista kultaa; muistathan siis säilöä kaikki sienet, marjat ja aromit talteen! Tee syys-siivous ja laita kesäkalusteet suojaan, älä unohda öljytä niitä. Leivo naapureille piirakkaa ja ota siitä ensin 10 kuvaa facebookiin, ettei kukaan vain pääse luulemaan sinun olevan syysluovuttaja. Urheiluakaan ei sovi unohtaa, käy päivittäin sauvakävelemässä 12 kilometriä, viestitä asiasta heti tuttavienkin tuttaville, myös entiselle ihastuksellesi. Ehkä myös kaverin ihastukselle ja kampaajalle.

Ilmoita lapset muskareista jumppiin, värikylvetä ja vaihda lastenhuoneen järjestys vastaamaan oikeita energioita. Pese ikkunat, pese työkaverinkin ikkunat. Kuvaa lapsista syyskuvia. Vie töihin kantarellipiirakka ja anna pala myös postimiehelle. Ramppaa puntarilla ja varmista, että jokapäivä ehdit punnertaa 300 kertaa. Hinkkaa, puunaa, juokse ja säilö. Ole tehokas. Juokse, juokse! 
Tai sitten. Hengitä kuule hyvä ihminen syvään. Vedä keuhkot täyteen raikasta syysilmaa ja ihaile puiden värikirjoa. Käy mustikassa joo, mutta ota se naapuri, taikka muu ystävä mukaan lapsineen. Istukaa mättäällä ja syökää eväitä. Mitä väliä, vaikka saaliiksi tulisikin ainoastaan lapsille siniset kielet, takit ja kätöset. Leikkiää lasten kanssa (tai työkavereiden) erilaisten lehtien bongausta.
Se, joka löytää vähiten erilaisia, keittää muille kuumat kaakaot. Kermavaahtoa ei sovi unohtaa!

Mikäli päiväsi on ollut hyvä, valitse portaat hissin sijasta. Hyppää kuralätäkköön keskellä vilkasta katua ja hymyile ohi kulkeville. Kenties saat hyppelyseuraa, tai ainakin piristät jonkun päivää tempauksellasi. Yritä muistella, millaista oli ilo lapsena. Kaiva onnea päiviin ihan pikkujutuista. Esimerkiksi hämärissä illoissa ei näy kaikki pölyhiukkaset, jee! Pienet sille! Leivo pullaa, jos
jaksat, ja rimpauta naapurin mummon ovikelloa. Mene kylään ja keitä pullakahvit.
Pointtina yritän muistuttaa, että nauttikaa syksystä siten, kuin se itselle tuntuu luontevimmalta.
Oli se sitten metsässä samoilua ja mehustusta, taikka sitten ihan vaan viltin alle käpertymistä ja
kasaa kynttilöitä. Välillä sitä sortuu toki itsekin miettimään, mitä kaikkea pitäisi saada aikaan.
Mutta hei, aina ei tarvitse saada aikaan yhtään mitään. No, paitsi kahvia on aina ihan pakko keittää.

Syksy on nyt - hengitä syvään.

Uunitomaatti-pastasalaatti

Meillä on menossa toinen viikko lihattomina Jaseen kanssa ja pakko todeta, että fiilis on hyvä.
Kuten aikaisemmin mainitsin, emme varsinaisesti vietä "lihatonta lokakuuta", vaan se sattui
vain samaan saumaan, kuin halu vähän freessata ruokavaliotamme ainakin toistaiseksi.

Tänään vuorossa oli järkyttävän hyvä pastasalaatti. Ohje on alunperin "Nyt vegeillään" kirjasta,
mutta sitä tuli hieman muunnettua nopeampaan suuntaan, koska meillä sattui olemaan kaapissa
esimerkiksi valmista pestokastiketta vielä jäljellä. Itse tehtynä se olisi toki entistäkin parempaa.
Tämä pastasalaatti sopisi mielestäni täydellisesti juhliin, kylkeen hyvää valkkaria ja ystäviä. Nam!

Tarvitset

600g tomaatteja (mitä enemmän erilaisia, sen parempi)
2-3 valkosipulin kynttä pieneksi pilkottuna
oliiviöljyä
225g pastaa
suolaa
pippuria
rucolaa
pestokastiketta

Pilko tomaatit uunivuokaan, lisää muutama ruokalusikallinen öljyä, valkosipuli ja suola & pippuri.
Paistele uunissa 160'C noin 40 minuuttia, tai kunnes ovat kypsiä ja saaneet hitusen väriä.

Keitä tällä aikaa pasta, huuhtele kypsentämisen jälkeen kylmällä vedellä ja laita isoon salaattikulhoon. Sekoita joukkoon muutama ruokalusikallinen pestoa. Lisää sekaan myös valmiit tomaatit, ja uunivuuassa oleva neste. Sekoittele varovasti ja heittele myös rucola mukaan kulhoon.
Halutessasi voit vielä lisätä juustolastuja annoksiin.

Nauti, niin mekin tehtiin!

tiistai 3. lokakuuta 2017

Yö vesitornissa

Viime lauantaina saimme Jassen kanssa pitkästä aikaa hieman lapsivapaata, ja pääsimme viettämään sitä Seinäjoelle tutustuen Hotelli-Ravintola Almaan. Alma on restauroitu vanhaan rautatieläisten taloon, joka on rakennettu vuonna 1909. Toki sitä on kunnostettu mm. vuonna 2006, sekä laajennettu vuonna 2013. Hotelli sijaitsee aivan matkahuollon, sekä juna-aseman vieressä. Todella keskeinen sijainti kaupungissa, kaikkialle pääset parilla harppauksella, täydellistä! Omaa autoa et välttämättä tarvitse lainkaan. Meillä se kuitenkin oli, sillä tyttö oli hoidossa vanhemmillani samalla suunnalla.
Almalla on perinteisten huoneiden lisäksi erikseen myös tornihuoneet, joissa yhdessä mekin yövyimme. Tornihuoneet on rakennettu vanhaan VR:n höyryvetureiden vesitorniin 2015, vesitorni itsessään on 1920-luvulta. Historian havinaa oli ilmassa. Tornista löytyvät kuusi kahden hengen huonetta ja ylimmässä kerroksessa sijaitsee iso sviitti poreammeineen. Sviittiä on mahdollista vuokrata myös saunailtoihin. Kaikista huoneista löytyy oma sauna. Sauna on aina kyllä todellista luksusta hotellihuoneessa ja mukavat kylpytakit ovat piste i:n päälle.

Vaikka hotelli sijaitsee aivan junaradan läheisyydessä, oli huoneessa silti todella hiljaista.
Syy rauhallisuuteen lieni äänieristetyt ikkunat, ja tiiliseinätkin ovat ohuimmillaan noin 70cm vahvuudeltaan. Huoneessa tuntui todella, että olisimme olleet ainoat tornissa! Vaikka tuli toki
aulassa vastaan muitakin hotellivieraita. Jostain syystä tuli tunne, että talvella tuo olisi aivan täydellinen. Ehkä sen teki juuri ne tiilisenät ja mukavan hämärähkö, tunnelmallinen valaistus.
Huoneista löytyy taiteilija Katja Pajun varta vasten hotellille suunnittelemia tauluja. Ne sopivat loistavasti vanhaan tiiliseinään, ihana tunnelma! Tällaista sisustusta toivoisin joskus omaankin kotiin. Olemme Jassen kanssa haaveilleet hirveästi tiiliseinästä, esimerkiksi yksi sellainen seinä makuuhuoneessa olisi aivan täydellistä. Ehkä vielä joskus. Aina on ihana vähän haaveilla ainakin.
Tämä hotelli kyllä erottui edukseen, eikä vastaavaa ole vielä koskaan tullut vastaan. Uniikki ja ehdottomasti kokemisen arvoinen. Suosittelisin hotellia jopa paikallisille, sillä tunnelma oli niin ihastuttava, erilainen. Alman ruokaa meille oltiinkin jo kehuttu etukäteen, eikä se ollut meillekään pettymys. Aamiainen oli maittava, ja plussaa etenkin siitä, että sitä sai sunnuntaina jopa 10.30 
saakka. On hienoa, kun saa nukkua rauhassa hieman pidempään, ilman kiirettä syömään. Pisteitä hotelli saa myös siitä, että aamiaisella oli tarjolla itsekin leivottuja tuotteita, kuten herkullisia leivonnaisia.

Kaiken kaikkiaan upea kokemus ja voimme vain suositella, kiitos Alma!

Ps. Hotellilla on myös Suomen ensimmäinen, ihan oma mobiilisovellus, joka
kannattaa ladata hotellin sivuilta puhelimeen majoittuessa. Sieltä löytyy paljon vinkkejä
ja infoa. Melkoisen edistyksellistä menoa siispä.



* Yhteistyössä Hotelli-Ravintola Alma


Lihaton lokakuu; arkiviikon kasvisruokia

On koittanut se aika vuodesta jälleen, kun kampanjoidaan "lihatonta lokakuuta".

Kuten olen täälä monesti ennenkin kertonut, olen aikoinani ollut viitisen vuotta lakto-ovovegetaristi, mutta harmillisesti ajauduin sitten harhapoluille, ja ns. lihanhimosta on ollut vaikeaa päästä eroon. Koen olevani lihaa syödessä kaksinaamainen, sillä olen tehotuotantoa vastaan yhä vieläkin, ja eläinten asiat ovat lähellä sydäntäni. Nyt on paljon helpompaa nauttia kasvisruokaa, kuin silloin, kun olin yläasteella. Terkkarin mukaan olin hyvin ainoita kasvissyöjiä silloin koulussamme. Tiedä sitten, mutta ainakin monimutkaista se ruuan jonottelu eri paikoista oli, kun vertaa aikaan, kun sitten myöhemmin opiskelin ammattikoulussa ja ammattikorkeassa.
Mutta asiaan, meillä syödään usein kasvisruokaa, mutta kokonaan emme ole tainneet olla ilman lihaa kovinkaan pitkiä aikoja. Juurikin kuukausi taitaa olla pisin aika. Viime aikoina on tullut syötyä lihatuotteita niin, että koimme olevan aika hieman ryhdistäytyä, ja tämä "lihaton lokakuu" sattui myös hauskasti hyvään saumaan. Etukäteen emme olleet asiaa mitenkään suunnitelleet.

Yleensä meillä syödään samaa ruokaa seuraavana päivänäkin lounaalla, ja lisäksi Jasse ottaa sitä evääksi töihin. Mutta mikäli määrä jää pieneksi (kuten aika usein käy), niin tehdään sitten vielä päivälliseksi uusi ruoka, ja sitä jälleen seuraavan päivän lounaalla syödään. Luulen, että tämä on hyvin yleistä monissa perheissä. Lisäksi näissä arkiruuissa meillä on lisänä yleensä aina myös jonkinlaista salaattia, jota en nyt erikseen alkanut avaamaan enempää.
Maanantai - Kasvispaistos & Paholaisenhilloa

Tiistai - Kesäkurpitsa-porkkanapastaa & soijabolognese

Keskiviikko - Falafelit & riisiä
 

Torstai - Soijalasagnette
 

Perjantai -Soijalasagnette

Lauantaina Jassella alkaakin vapaat, ja tarkoitusenamme on syödä tällöin uunilohta. Lohi on kuitenkin parasta silloin, kun se on haettu samana päivänä, joten siksi sitä ei vielä tarttunut mukaan kaupasta. Tältä näyttää tämän viikon ruokailut, melko soijaisalta.. Soijaa kyllä parjataan melko paljon, mutta se on mielestäni niin simppeli ja maukas, että mennään nyt ensimmäinen viikko näin! Seuraavalla viikolla voisi mutustella muun muassa burgereita ja tomaattikeittoa.

Saa nähdä löydetäänkö meidät vielä lokakuussa snägäriltä muun, kuin kasvisvaihtiksen seurasta..

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Arvonnan voittaja

Arvonnassa onni suosi Anskua, jolle on ilmoitettu jo voitosta. Kiitos kaikille lahjakortin arvontaan osallistuneille, lähiaikoina tulee instagramiin kivaa vaatearvontaa. Vinks, vinks!


maanantai 25. syyskuuta 2017

Itse tehdyt perunalastut

Netti on pullollaan erilaisia sipsiohjeita, hurjimpana ehkäpä mikrossa tehtävät perunalastut.
Meillä kuitenkin testattiin koko hommaa tänään aivan ensimmäistä kertaa (vasta nyt!), niimpä
tehtiin se tutun ja turvallisen uunin vuoksi. Tai turvallisen.. No, jos ei lasketa mukaan sitä, että
rakas lapsemme käy toisinaan vähän muokkaamassa uunin lämpötiloja. Mutta juu, noin muuten.

Yhteen settiin, eli yhteen pellilliseen meni noin 3 pientä perunaa. Perunat pestään huolellisesti
ja tämän jälkeen siivutetaan ohuiksi. Näppärä (ainoa minkä keksin tähän hätään) laite tähän on
juustohöylä. Monissa resepteissä myös neuvotaan käyttämään sitä, joten.. Ei se kyllä ihan hirveän näppärä ollut, mutta sopivan ohuita siivuja sillä silti sai aikaiseksi.

Siivuttamisen jälkeen voi hieman kuivailla perunoita ja laittaa ne kulhoon. Kulhoon lorauta öljyä vajaa ruokalusikallinen ja haluamasi mausteet. Meidän settiin lenteli paprikaa ja grillimaustetta, koska kaikki muu oli oikeastaan loppu. Sekoita settiä hyvin kulhossa.
Asettele peruna uunipellille ja katso, etteivät ne vain ole päällekäin. Paistele n. 150'c, kunnes 
ovat väriltään hieman ruskeahkoja ja rapsakoita. Aika varmasti hieman vaihtelee uunista
riippuen ja parhaaksi on kehuttu grillivastuta tähän hommaan. Meidän uunilla kesti
perustoiminnoilla n. 30-40 minuuttia. Varmasti nopeampiakin keinoja on. Mutta näin meillä.
 
Tuomioksi raadilta tuli, että olivat parempia, kuin kaupan omat. Jes. Ihan kiva piristys viikon
alkuun, vaikka periaatteessa herkut kuuluvatkin viikonlopuille.. Voishan nää toki tehdä vaikka muistakin juureksista! Ja öljy ei ole toki aivan pakollinen, kuten ei suolakaan..

Sitten vaan leffa pyörimään!

torstai 21. syyskuuta 2017

2-vuotiaan suosikkileikit

Millä teidän 2-vuotiaanne leikkivät mieluiten? Meillä tällä hetkellä eniten suosiossa ovat
kotileikit. Tyttömme sai syntymäpäivälahjaksi muun muassa leikkihellan, ja voi sitä riemua!
Hänellä kun on ollut jo pidemmän aikaa tapana tulla  sekaamaan auttamaan ruuanlaitossa, joten
oma minikeittiö on ainakin vähän auttanut asiassa meitä vanhempia. Toki yhä vieläkin välillä
oltaisiin tulossa sörkkimään lastalla keitoksia ja patalapuilla innokkaana uunia renkuttamassa..
Tyttö sai syntymäpäivälahjaksi myös Leikkikaupasta suloisen puisen blenderin hedelmien kera,
sekä puisen synttärikakun. Hedelmät saa puolitettua ja kakusta irrotettua paloja, ja laitettua leikkikynttilöitä päälle. Instagramissa jo hieman blenderistä onkin kyselty, joten suoralinkki
siihen Leikkikaupassa on TÄSSÄ. Hintaa blenderillä on vajaa 30 euroa, ja koska se on puuta,
on se mukavasti kestävempääkin, kuin kokonaan muovinen vastaava.. En ole kyllä nähnyt leikkiblendereitä edes juurikaan muualla kaupoissa, oletteko te?

Leikkikauppa on toiminut vuodesta 2011 ja sielä on huikea valikoima erilaisia leluja. Itseäni eniten kiinnosti juurikin nämä puiset tuotteet. Mutta valikoimaa on ihan Muumeista erilaisiin asusteisiin ja palapeleihin. Jokaiselle jotakin, voisi sanoa.
Kotileikkien sanotaan kehittävän lasta ja etenkin arkisten askareiden hallintaa. Vaikka nykyään
on hurja määrä mitä erilaisimpia pelejä ja tabletteja tarjolla, ovat kotileikit silti pitäneet pintansa vuosisatojen ajan. Sanotaan, että noin vuoden ikäisenä lapsi alkaa leikkiä mielikuvitusleikkejä,
eli puhumaan leikisti puhelimessa, taikka syömään leikkiruokaa lautaselta. Tällöin lapsi on
ottanut suuren edistysaskeleen kehityksessään. Joidenkin tutkimusten mukaan kuvitteluleikkien vuorovaikutus on jopa vaativampaa, kuin suurin osa aikuisten tavanomaisesti vuorovaikutuksesta.

Muistan, miten 1-vuotis neuvolassakin kysyttiin, joko meillä leikitään "kuvitteluleikkejä", ja voi kyllä, kyllä meillä leikittiin. Puhelimessa on vieläkin kiva puhua. Yleensä tyttö soittaa jollekin Kallelle(??), ja pyytää häntä kotiin, taikka syömään. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, kuka tämä Kalle on. Ehkäpä mielikuvitus poikaystävä? Isi olkoon varuillaan..

Enkä ihmettele kyllä kotileikkien suosiota yhtään, näistä leikeistä itsekin tykkäsin kovasti.
Tosin kaikista parasta oli mielestäni leikkiä kauppaa! Välillä tuli vain hieman kinaa siitä,
kuka sai olla kassaneiti. Koska oli ihan parasta keksiä, mitä tuotteet maksaisivat!
 Olisipa oikeat kotityöt tästä äidistä yhtä hauskoja, kuin silloin nuorempana leikeissä..


* Yhteistyössä Leikkikauppa

maanantai 18. syyskuuta 2017

Tässäpä teille Puine juttu + Arvonta

Typykkämme synttäripostauksessa jo hieman esittelinkin teille kakkukoristeen muodossa Puine -merkkiä. Yrityksellä on runsaasti mitä erilaisempia tuotteita vanerista tehtynä. On asusteita ja koruja, leluja, sisustusesineitä (esim. kelloja) ja kakkukoristeita. Myös hääparien suosiossa olen huomannut näiden tuotteiden olevan. Hurjasti olen myös ihastunut esimerkiksi puisiin rusetteihin, niin söpöjä! Puine - tuotteet valmistetaan Lahdessa ja kaikki materiaalit ovat suomalaisia, ja yksilöllisiä. Yrityksen takana häärii taitava Jasmiina Kolehmainen.

Erityisesti yrityksen korut herättivät ensimmäisen kerran mielenkiintoni. Olen todella nirso ja vaativa kaulakorujeni suhteen, ja nämä kaulakorut veivät sydämeni jo ensi vilkaisulla! Ne erottuvat kauniilla ulkonäöllään, muotoilullaan ja materiaalillaan. Ottaen huomioon uniikkiuden ja suomalaisen designen, ovat korujen hinnat silti hyvinkin maltillisia, eikä "Matin" tarvitse vierailla kukkarossa saadakseen itselleen upean, massasta erottuvan korun. Kaulakorun saat noin reilulla 20 eurolla.
Saimme iloksemme valita koko perheellemme kaulakorut, ja edessä olikin ankaraa pohdintaa ja valinnan vaikeutta, sillä kaikki malliston korut ovat ihania! Lopulta tyttärellemme valikoitui "Otso", Jasselle "Tuivo" ja minulle "Tyyni". Puin koruni tytön 2-vuotis synttäreille ja se saikin hurjasti kehuja osakseen, eikä suotta. Olenhan itsekin aivan myyty. Valitsimme Jassen kanssa myös hieman mätsäystä ajatellen korumme, siten, että ne täydentäisivät toisinaan. Vähän niin kuin mekin. Heh.

Tätä neidin koruahan olisi toki voinut myös lyhentää käyttäjälle sopivaksi, mutta voitte vain kuvitella, mitä on kuvaukset vilkkaan 2-vuotiaan kanssa.. Mutta ehkä saatte kuitenkin käsityksen siitä, miten valloittava tuo Otso - koru oikein on. Taidan ehkä toisinaan varastaa sen itsellekin.
 
"Aarni - korumallisto on luotu muistuttamaan luonnon ikiaikaisista tarinoista. Aarni tarkoittaa myös aarteenhaltijaa, joka suojelee, vartioi ja kannattelee. Aarni jatkaa siitä, mihin sanat loppuvat".


Sitten vielä se arvonta! 

Tahdomme arpoa 50€ lahjakortin Puine.fi verkkokauppaan!

Osallistuminen on helppoa;

1. Kommentoi postaukseen, hankkisitko lahjakortilla jotain itsellesi, vaiko lahjaksi.
Jätä myös toimiva sähköpostiosoitteesi!

2. Saat lisäarvan, kun alat seurata instagramissa @puine.fi  ja @yhtakuin -tilejä.
Kirjoita tällöin kommenttiisi, että osallistut kahdella (2) arvalla arvontaan.


Arvonta suoritetaan 25.9.2017 klo 12. Toivottavasti onni suosii juuri sinua!




Kivaa tiistai-illan jatkoa <3




* Yhteistyössä Puine

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Ei enää kolmea

Nonni. Blogin nimestä tipahti kolmonen pois! Miksi?

Ei, ei ole tulossa "yhtä kuin neljää", eikä perheessä muutenkaan ole mitään mullistuksia.
Olen jo pidempään tuskaillut blogin nimen kanssa. Meillä on muun muassa Kaksplussan
blogiverkostossa ainakin kolme blogia, jotka muistuttavat aivan liikaa toisiaan nimiltään.
Uskon tämän "kolmosen" tiputtamisen myötä blogien sekoittumisen hieman vähenevän.
Onhan se ehkä hassua, että nyt nimi vähän kuin roikkuu ilmassa. Uskon kuitenkin, että
tällainen hyvin minimaalinen muutos on hyvästä, eikä aiheuta liikaa hämmennystä.

Toistaiseksi ainakin mennään tällä muutoksella, kestättekö?

Kivaa alkavaa viikkoa <3

perjantai 15. syyskuuta 2017

Valmiina talveen! (Sis. alekoodin)

Vaikka ihan vielä en tahtoisi ehkä tätä sanoa äänee, niin kyllä, talvi tekee jälleen tuloaan.
Vaikka päivät ovat välillä melko lämpimiä vielä, ovat ne silti todella petollisiakin. Tuo petollisuus flunssaisen lapsen kanssa saa kuitenkin vanhemmat tahtomattaankin ajattelemaan talvea. Hrrr..
Me saimme helpotusta talvistressiin Kukkuukids:istä. Kyseessä on lastenvaatteiden verkkokauppa, joka toimii Espoosta käsin. Valikoimista löytyy kuitenkin lisäksi myös hieman lelujakin. Valikoima on merkeiltään melkoisen kattava ja laadukas, löytyy uutuutena lapsillekin Levi'stä! Tai itselleni ainakin oli positiivinen, uusi yllätys, että sitä saa myös lapsille. Voisiko olla coolimpaa näkyä, kuin lapsi farkuissa ja esimerkiksi legendaarisessa, valkoisessa Levi's paidassa? Minut hurmaisi!

Muita merkkejä ovat esimerkiksi Racoon, Ticket To Heaven, Minymo, Mayoral ja Hummel. Hummelin tuotteista minua kiinnosti eniten heidän ihana zip-verkkatakkinsa, koska siinä oli todella kaunis kuviointi. Hummelin vaatteet ovat siitäkin käteviä, että niissä voi helposti siirtyä esimerkiksi koulusta harrastuksiin, sporttisia vaatteita kun ovat.  Mukavia, mutta tyylikkäitä, joissa on hyvä liikkuakin. Sitäpä kai jokainen vanhempi toivoo lastensa vaatetukselta?

Kuukkuukidsin valikoimaa päivitetään säännöllisesti, ja tällä kaudella onkin tulossa lisää
uutuksia Hummelilta, Racoonilta, Mayoralilta, Creamilta, Levikseltä ja Ticket To Heavenilta.
Ticket To Heaven nyt kun mainittiin, niin siitä saa kätevän "aasin sillan" tosiaan näihin meidän talvikamppeisiimme. Kuten yllä mainitsinkin, saimme helpotusta talvistressiin. Konkreettisesti tämä tarkoittaa meidän neidin uutta ja ihanaa toppahaalaria ja suloisen muhkeaa tupsupipoa! Hieman oli koomista puettaa lapsi +15 asteessa toppahaalariin, mutta olihan se hyvä koeajaa ennen kunnon pakkasia. Neiti on nyt näinä parina sovituskertana ollut haalarissa, kuin kotonaan. Jopa siinä määrin, että hieman on kiukuttanut, kun äiti on pyytänyt riisumaan haalarin.. Voisi siis sanoa, että tämä Ticketin toppahaalari oli täydellinen valinta. Aina kun ei voi olla varma, että viihtyykö lapsi vaatteissaan. Varsinkin, kun on kyse melko pienestä lapsesta vielä.
Mikäli teitä kiinnostaa samainen haalari, sitä voitte kurkkia suoraan TÄSTÄ. Tämä on ensimmäinen kerta, kun meidän neidillemme tulee Ticketiä. On siis mielenkiintoista nähdä sitten talven tultua, miten haalari ja pipo ajavat asiansa tositoimissa. Olen kuitenkin kuullut paljon suosituksia kyseisestä merkistä, että en usko tuhansien vanhempien olevan kovinkaan väärässä.. Värivalikoimakin näissä Ticketin haalareissa oli sen verran kattava, että varmasti löytyy jokaiseen makuun sopiva väri. Me valitsimme kerrankin jotain muuta, kuin aina sitä ihan pinkkipinkkiä.
Ilokseni saan myös ilmoittaa teille, että saatte Kukkuukidsin kaikista normaalihintaisista tuotteista -20% viikon ajan. Tarkemmin sanottuna saatte -20% alennuksen koodilla "blogi" ja se on voimassa seuraavaan perjantaihin saakka, 22.9.2017 asti.  

Mikäli tekin tahdotte olla talvivaatteiden kanssa ajoissa, nyt on siis täydellinen hetki käydä laittamassa ostoskoriin esimerkiksi juuri toppahaalari! Toki kannattaa käydä katsomassa, josko löytyisi ihan vain jotain "pientäkin" kivaa. Huomasin myös, että juuri nyt on postikulutkin ovat ilmaiset! Melkoinen tsäkä, kauppaan pääsette marssimaan suoraan TÄSTÄ.


Joko te olette varautuneet talveen?



* Yhteistyössä Kukkuukids.fi

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Palikkatestejä 2-vuotisneuvolassa

Viime viikolla kävimme 2-vuotiaamme kanssa neuvolassa. Olin etukäteen pohtibut, että mitähän mahtaa olla vuorossa. Neuvoloiden käytännöt eroavat kyllä paljon toisistaan. Jotkut 2-vuotiaat ovat kuulemna joutuneet jo piirtämäänkin juttuja! Meillä oli kuitenkin melko rento kerta kyseessä.
Lapsi sai leikkiä rauhassa jutustelun ajan, sitten olikin vuorossa ns. palikkatestejä. Hänen täytyi laittaa erimuotoiset palikat laatikkoon ja rakentaa muutamista palikoista torni. Molemmista tehtävistä hän selvisi oikein mallikkaasti, eikä meinannut malttaa lopettaa tornien rakentelua, hah. Toki hän on kotona nämä taidot omannut jo pidemmän aikaa, mutta silti neuvolassa aina vähän jännittää, että mahtaako tehtävistä tulla mitään. Viimeksi mittailuista ei oikein meinannut tulla mitään, mutta tällä kertaa sekin sujui ihan tuosta vaan! Neitimme kasvaa oikein hienosti omalla käyrällään. Merkattiin ylös myös hänen kova höpöttämisensä ja puheen hieno kehittyminen (ei tainnut olla hiljaa koko käynnin aikana..), sekä hänen touhukkuutensa.
Utelias lapsi, positiivisessa merkityksessä.

Mitään uutta ei siis oikeastaan ilmennyt, eikä tarvinnut piirrellä, taikka kuljetella palloja. Hyvin iisi ja rento neuvola. Seuraavaksi taas vuoden päästä. Vaikka neuvolakäynnit saattavat tuntua joskus hieman turhilta, on silti aina kivaa saada varmistus siihen, että kaikki on kuten pitääkin olla. Puheliaisuuden toki esimerkiksi tiesimme varsin hyvin itsekin. Yleensä ensimmäinen asia, jonka tutut ja tuntemattomat neidistämme huomaavat, on se, ettei suu pysy hirveästi kiinni. Suhteellisen pitkiä lauseitakin jo tulee toisinaan, vaikka seassa usein saattaakin olla vielä "höpönlöpöä". Hah, taitaa olla äitiinsä tullut..

Nyt voi jälleen rauhassa jatkaa syksyä eteenpäin!

tiistai 12. syyskuuta 2017

The Athlete's Foot; kolmea raitaa äidille ja tyttärelle

Joko olette kuulleet The Athlete's Foot:ista? Kyseessähän ei periaatteessa ole uusi tuttavuus,
sillä myymälöitä on jopa 471 maanlaajuisesti. Mutta Tampereen Koskikeskuksessa tämä on
kyllä varsin tuore tuttavuus! Heiltä toki löytyy myös helppo verkkokauppa, joten sinun ei ole
pakko liikuttaa kroppaasi mukavalta sohvalta mihinkään, ellet välttämättä tahdo. Parin klikkauksen päässä on vaatetusta koko jengille, ja palautuskin on ilmaista. Valikoimista löytyy maailman tunnetuimmat urheilubrändit. Ei liene kenelläkään yllätys, että himoitsimme Adidasta..

Saimme kivan tilaisuuden tutustua yritykseen ja valitsimme pikkuneidin kanssa tosiaan molemmille kolmea raitaa ylle. Myös perheen isältä löytyy samaista merkkiä usein yltään, joten ollaan melkoinen jengi toisinaan raidoissamme. Tätä verkkasettiä löytyi pienille myös toisessa värissä, ja kokoja oli ainakin välillä 62-98cm "lapset" gategoriassa. Olimme erittäin tyytyväisiä tuotteeseen ja saimme sen vieläpä nopeasti toimitettunakin.  Aikuisille toki on hieman enemmän vaatetusta tarjolla. Mutta täytyy kehua, että erityisesti kenkiä on tarjolla koko porukalle aivan huikea valikoima. Veikkaan, että jokaiseen makuun ja tyyliin sopivat jalkineet kyllä löytyvät.
Itselleni valikoitui ihanan rento ja pitkä collaripaita, jossa mukavana lisänä on sivuilla taskut. Paita sopii syksyyn loistavasti, sillä on sisältä pehmoisen tuntuinen ja sen verran paksukin, ettei ihan heti tule kylmä. Olen muutenkin jo pitkään ollut hankkimassa valkoista collegepaitaa, joten tadaa, nytpä on!

Seuraavaksi varmaankin etsitään tuolta meidän koko jengille pipot ja ehkäpä tutkaillaan lisää myös sitä kenkävalikoimaa. Sen verran tyytyväisiä ollaan, että yhdestä paikkaa löytyy kaikkien tyyliin sopivaa vaatetusta. Myymälät löytyvät Suomessa Koskarin lisäksi myös Helsingistä, Espoosta, Vantaalta ja Oulusta. Mutta ei hätää, jos olet jostain muualta, koska on tosiaan myös se verkkokauppa olemassa.

Hankitteko te yleensä koko perheelle samasta paikasta vaatteenne, vai joudutteko poimimaan
niitä eri liikkeistä ja verkkokaupoista? Mätsäävätkö makunne yleensä yhteen?



* Yhteistyössä The Athlete's Foot

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

2-vuotis bailut

Tänään ollaan saatu juhlia meidän 2-vuotiasta typykkäämme! Vieraiden joukossa oli myös parin kuukauden ikäinen poitsu, ja hurjaa, miten sitä ei muka enää muista, että omakin lapsi on ollut joskus niin pieni. Tai muistaa, mutta hämärästi. Ei siis ole urbaanilegendaa, että vauva-ajat menee sumussa. Väsyttää jo pelkkä muisteleminenkin..
Koska neiti on älytön kissafani, oli selvää, että niitä tullaan näkemään myös hänen synttäreillään.
Juhlatarvikkeita saimme Confetista, ja vielä tarkemmin sanottuna Pirkkalan Confetista ne noudimme. Automatka olikin melkoisen HC näidän pallojen kanssa, voisin sanoa, että tiivistunnelma oli.

Pirkkalassa onkin se erikoisuus kuulemma, että sieltä löytyy juurikin tuo kuvien ihana, kävelevä kissapallo! Toki muualtakin sitä varmasti saa ainakin tilaamalla. Olen joskus ollut vähän skeptinen noista (vapun aikaan hermorauniona), mutta tuo pallo oli kyllä ihan täysi kymppi juhlissa. Yksi, jos toinenkin olisi tahtonut viedä kissan kotiinsa meiltä. Emme silti malttaneet luopua hänestä.
Tämän hurmaavan kakkukoristeen saimme Puine.fi:stä. Koristetta kehuttiin ja sen alkuperästä
oltiin todella kiinnostuneita, luulempa, että lähipiiristä saattaa piakkoin löytyä myös heidän tuotteitaan. Meistä on mukavaa, että koristetta voi käyttää aina uudelleen ja uudelleen, koska se
on kestävää puuta, ja onnittelu on ajaton, huolimatta täytettävästä luvusta, taikka onnittelun aiheesta. Blogiin on tulossa esittelyyn myös saman yrityksen upeita kaulakoruja ja tietysti myös teille ARVONTAA! Kliseistä, mutta kannattaa siis pysyä kuulolla!
Alunperin mun piti tehdä supermutsina juhlien kakut kokonaan itse. Noh, keskiviikkona koekakkujen pohjat näyttivät sangen epätasaisilta, joten päätettiin, että tilataan kakku. Noh, oltiin tietysti aivan liian myöhässä, joten ainoa pelastava enkeli oli enää ihan lähimarketin pakasteallas! Mutta ihan hyviltä nuokin kakut maistuivat, ja no, säästyimpä vähäsen edes lisästressiltä. Vähäsen. Ihan vähä. Okei, okei. Ei oikeastaan säästytty siltikään.
Numero-, ja kissakeksit sentään väsäsin itse (kuten huomata saattaa..), ja niihin kivat muotit löytyi myöskin Confetin valikoimista. Keksien ohjetta on kyselty aika paljon, joten voisin laittaa ohjeen joku päivä tänne blogiinkin? Oli nimittän meikäläisellekin sopivan simppeli resepti kyseessä.

PS., näitä keksejä ei jäänyt kuin KAKSI juhlista jäljelle!! Ja niitä oli tarjolla aikas monta.


Meidän 2-vuotiaamme sai ihan törkeän paljon kivoja lahjoja, ja niistä tuleeki ihan oma postauksensa vielä. Ehkäpä joku voi napata varsinkin hitiksi osoittautuneista lahjoista vinkkejä omiinkin lahjahankintoihinsa. Mutta oli kyllä kivat juhlat. Alkuun neidillä painoi väsymys ja asteittainen vierastuskin, mutta lämpeämisen jälkeen oli synttärikarkeloissa melko.. sanoisinko railakas meno!

Kiitos kaikille vieraille ja yhteistyökumppaneille; Confetti ja Puine <3

tiistai 29. elokuuta 2017

Flunssa, yhtä kuin kolmella

Blogissa on ollut muutamat oäivät hieman hiljaista, koska meihin on iskenyt flunssa.
Ensin se kietoi itsensä tyttäreemme, sitä kautta minuun ja lopulta Jasseenkin. AAASTSIU.
Mutta ehkä tästä pian päästään taas kunnolla voimiin, sillä paljon olisi kaikkea kivaa
tänne bloginkin puolelle teille esiteltävää ja kerrottavaa!

Huomenna haen muun muassa kivaa vaatetusta postissa, jotka liittyvät Tampereelle avattuun uuteen liikkeeseen, huikeeta. Siitä lisää lähipäivinä täälä, joten pysykää valppaina. Seuraavalla viikolla tytsymme täyttää 2-vuotta (!!) ja koko viikko onkin täynnä järjestelyjä ja hulinaa. Perjantaina myös 2-vuotis neuvola, josta myös tulen sitten raportoimaan. Hieman jänskättää, tuleeko sielä paljon tehtäviä eteen. Nuo neuvoloiden käytännöt tuntuvat niin vaihtelevan keskenään..

Tästä tuli nyt hieman tämmöinen liibalaaba hoilaarilaaa -postaus, mutta pointtina kai oli tulla huutelemaan, että täälä me ollaan, oottakaa hetki. SNIISK.
Nyt aion juoda mukillisen kuumaa mustaherukkajuomaa ja katsoa päivän salkkarit!! Ah, typykkäkin ehti nukahtaa sohvalle tuossa illalla, niin hänet sai vain kantaa sänkyyn. Rentouttavaa vaihtelua viime päivien öille, kun hän ei ole saanut nukuttua tukkoisella nenällään. On vain kuulunut "Äitii, nenäää" - valitusta. Voi pientä, mutta ehkä tämä tästä.

NYT sinne Pihlajakadulle, son moro!

lauantai 19. elokuuta 2017

Ovatko taaperoiden teemasynttärit turhaa hömpötystä?

Tämä on aihe, joka saa aikaan vilkastakin keskustelua eri perheiden ja vanhempien kesken. Löytyy paljon ihmisiä, jotka pitävät esimerkiksi 2-vuotiaiden teemasynttäreitä ihan hömpötyksenä, ja löytyy ihmisiä, jotka rakastava erilaisten teemojen keksimistä. Kumpaan joukkoon sinä kuulut?
Oma mielipiteeni on se, että riippuu varmasti paljon ensinnäkin lapsesta itsestään, ovatko teemasynttärit hänelle täysin samantekevät, vai voisiko niistä saada iloa irti. Paljon on kiinni myös vanhempien omista voimavaroista, ja varallisuudesta yli päätäänkin. Vaikka väitän, että itsekin tekemällä saa aikaan myös kivat synttärit pienellä rahalla. On myös tietysti kaikkien perheiden oma asia, millaiset synttärit he järjestävät lapselleen. Löytyy toki niitäkin, joiden perheessä synttäreitä ei juhlisteta lainkaan. Sekin lienee ihan ok, jos se on kaikille perheen jäsenille ihan ok.

Olen itse syntynyt kesällä, ja täten sellaiset "megaisot kaverisynttärit" olivat usein vaikeita
järjestää, koska no, kesälomat ja kiireet. Vasta hieman isompana pääsin suurempien synttärijuhlien makuun. Ehkä siinäkin on yksi syy, miksi nautin kaikenlaisten juhlien järjestämisestä ja värkkäämisestä. Osittain siis näpertelen synttäreitä mielelläni ihan omaksikin
ilokseni! Uskon myös, etten ole ainoa äiti, joka nauttii järjestämisestä ja suunnittelusta melkein enemmän, kuin hänen lapsensa..

Meillä ei ole vielä ainakaan ollut tapana kutsua lapsemme syntymäpäiville (joita on hurjat yhdet jo takana peräti), kuin sukulaisia ja kummit. Joku voisi siis ajatella, että miksi ihmeessä nähdä vaivaa
ja aiheuttaa itselleen stressiä muutamien ihmisten vuoksi? No, koska se on tavattoman hauskaa!


2-vuotias on vielä niin pieni, että mitään kaverisynttäreitä Hop Lopissa en lähtisi järjestämään,
mutta pienet teemasynttärit ovat mielestäni ihan ansaitut. Vielä viime vuonna en lähtenyt teemalinjalle, vaan väreissä oli hempeitä pastellisävyjä ja muutenkin koristelu oli hillittyä ja melko vähäistäkin.

Tänä vuonna ajattelin toteuttaa kissafanimme unelman, ja niimpä vietämme kissasynttäreitä syyskuussa. Uskon, että 2-vuotiaskin nauttii teemasta, kunhan siinä on ajateltu hänen OMIA mieltymyksiään. Meillä tosiaan rakastetaan kissoja, mutta hyvä vaihtoehto olisi ollut myös Muumisynttärit, koska niitäkin meillä fanitetaan. En siisvalinnut esimerkiksi prinsessoja teemaksi, koska prinsessoista ei meillä ainakaan toistaiseksi välitetä yhtään. Lapsi edellä mennään!

Ja ei, ei ole tulossa mitään hulppeita superbailuja, mutta on silti ihanaa vähän koristella ja hössöttää. Nautin siitä.


Monet vanhemmat myös pelkäävät, että jos nyt jo pitää jonkin teemaiset synttärit, mitä jää enää tulevaisuuden synttäreille? Mielestäni teemoja voi kuitenkin myös kierrättää ja yhdistellä vuosienkin päästä uudelleen. Meillä ei esimerkiksi koristeet mene juhlien jälkeen roskiin missään nimessä, vaan säilytän niitä koristelaatikossa, josta niitä on helppo sitten uudelleen käyttää muissakin karkeloissa. Tuntuisi hirveältä tuhlaukselta laittaa kaikki yksien juhlien jälkeen kaatopaikalle!

Missään nimessä syntymäpäivien ei pitäisi mielestäni olla kuitenkaan mitään kilpailua.
Jo omasta lapsuudestani muistan, että osittain tuollaista kilpailua kuitenkin oli havaittavissa. Tuskimpa sellainen on näiden vuosien aikana kokonaan vanhempien keskuudesta haihtunutkaan. Tahtoisinkin muistauttaa, että on ihan yhtä hyvä vaihtoehto myös syödä mansikkakakkua oman perheen kesken ja nauttia vain yhteisestä ajasta. Koska hei, ovathan taaperot vielä pieniä.

Meidän synttäreiden järjestelyjä voitte seurata instagramista (@yhtakuinkolme), ja kunhan juhlat
on juhlittu, lupaan tehdä myös postauksen kissasynttäreistä tännekin!

perjantai 18. elokuuta 2017

Kun sanoja ei ole

Voisin kirjoittaa tähän vaikka mitä. Tätä on odotettu kauhulla jo niin pitkään, tiedetty sen päivän vielä tulevan, ja se tuli. Maailmassa on niin paljon vääryyttä. En voi edes kirjoittaa enempää, koska en osaisi muotoilla asioita, koska sanoja olisi niin paljon, ettei niitä edes oikeasti olekaan.
Olotila on järkyttynyt ja epätodellinen, silitän pikkuisemme hiuksia ja pohdin maailmaa, johon hän kasvaa. Voimia kaikille läheisensä menettäneille. Ja samalla myös terveiset sinne pilvien päälle isosiskollenikin, vaikka siitä onkin jo muutamat vuodet, kun lähdit. Kaipaan sinua.

Pidetään toisistamme huolta.