Kaksplus.fi

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Arjen kiireys näkyy kodistamme

Uutta arkeamme on nyt takana parisen viikkoa. Tai oikeastaan se on ollut sellaista jo tammikuusta lähtien, mutta helmikuussa minäkin aloitin uuden työni. Arki on todella kiireistä,
nyt tiedän mitä ne kuuluisat ruuhkavuodet oikein ovat.

Päivät ovat vähän sellaista vuoristorataa, yleensä huonoa päivää seuraa superkiva päivä. Tylsää ei ainakaan ehdi tulla! Työpäiväni ovat melko erilaisia keskenään, joten mielenkiinto pysyy yllä loistavasti. Ainoastaan aikataulutukset tuovat arjen pyörittämiseen pientä stressiä, kun toisinaan täytyy  ottaa juoksuaskelia, että varmasti ehdimme tytön kanssa päiväkodista bussiin, joka vie kotiin. Jos myöhästyisimme, saisimme odotella seuraavaa sopivaa bussia jopa tunnin ajan. Mutta toistaiseksi emme ole onneksi myöhästelleet lainkaan. Toivotaan, että hyvä onni jatkuu! Täytyy olla tehokas.

Arjen kiireys näkyy todellakin kotonamme. Ne päivät, kun mies tekee 16h päiviä, ja mekin olemme tytön kanssa vasta seitsemän aikoihin illalla kotona.. Ne päivät näkyvät kasaantuneina tiskeinä, vilpoisena asuntona ja pyykkivuorina. Mutta onneksi on myös viikkoja, kun mies ja tyttö ovat vapaalla ja ehtivät vähän pitää kodistamme parempaa huolta. Ja toki itsekin viikonloppuisin pystyn panostamaan enemmän. Kun herää kello 5 aamulla ja on kotona seitsemän jälkeen illalla, sitä kummasti on niin väsynyt, että ensimmäisenä ei tee mieli tarttua moppiin! Hyvä kun saa tiskit koneeseen ja ruuan valmistettua. Olen todella kiitollinen siitä, että tytön ei tarvitse mennä hoitoon jokaisena viikonpäivänä, eikä joka viikko. Jos tämä tuntuu minustakin hektiseltä, miltä se mahtaakaan tuntua tyttärestämme? Onneksi hoidossa on kaikki mennyt hyvin ja minäkin pidän työstäni. Ei kai kukaan tällaiseen rumbaan lähtisikään, ellei pitäisi työstään oikeasti. Toki joskus on taloudellisiakin pakkoja. Me pärjäisimme kyllä, vaikka olisin tytön kanssa kotonakin. Mutta hän selvästi kaipaa leikkikavereita, ja no, äitikin kaipaa kyllä vuosien tauon jälkeen enemmän aikuisia ympärilleen. Rakastan suunnitella uusia projekteja ja niitä pääsenkin kivasti myös toteuttamaan.
Tänä viikonloppuna ihanat ystäväni yllättivät kiireisen äidin ja ilmeistyivät oven taakse. Veivät
ulos nauttimaan ja pitämään hauskaa. Ihanaa omistaa tuollaisia ystäviä, kiitos! Oli mukava viikonloppu. Oli ihana unohtaa hetkeksi kaikki kiire ja nähdä pitkästä aikaa vanhoja ystäviä. Liian harvoin ehtii heitä tavata. Kaikilla on niin kiireistä! Täytyy yrittää kyllä nähdä nyt vähän useammin. Pakko.

Nyt kuitenkin ajatukset ovat jälleen jo huomisessa ja väsäilen päässäni TO DO -listaa kovasti. Pyykkikone pyörii, takassa on tuli ja tiskikonekin pyörii. Imuri odottaa kesyttäjäänsä. On aika valmistautua viikon suorituksiin ja hoitaa kotikin valmiiksi tulevan viikon koitoksiin. Myös jääkaappi on aika täyttää eväistä, välipaloista ja väsyneiden iltojen iltapaloista.

Tätä on arki. Tätä on elämä. Tässä ja nyt.


Ps. Kuvan pussilakanat ovat Taloon.comista, josta löytyy runsaasti valikoimaa kaikenlaisiin kodin tarpeisiin. Pussilakanoita voit kurkkailla enemmän suoraan TÄSTÄ. Me rakastuttiin mörköihin!

lauantai 10. helmikuuta 2018

Fitnessmittari saa laiskemmankin äidin pyllyn ylös

* Yhteistyössä Polar

Sain muutama viikko sitten yhteistyön merkeissä Polar A370-fitnessmittarin ja olenkin pitänyt sitä nyt jatkuvasti ranteessani, myös öisin. Mittarista löytyy paljon eri ominaisuuksia, ja lisäksi niitä on ladattavissa lisääkin netistä. Käyttöönotto oli mielestäni helppoa. Mittaria, taikka no ranneketta, ladattiin aluksi usb-laturilla. Latauksen voi suorittaa myös ihan vaan tietokoneeseenkin kytkemällä. Samalla pystyy tehdä itselleen tilin Polarin sivuille, ja sinne saa syötettyä oman pituutensa ja painonsa, aktiviisuustasonsa ym. Sinne myös jatkossa tallentuu tietoja mittarista, esimerkiksi paljonko olet liikkunut minäkin päivänä, eli toimii kätevästi myös eräänlaisena kalenterina itselle.

Mittarista voi valita erilaisia harjoituksia; esimerkiksi jos olet juoksemassa, valitset tietysti juoksun. Mutta vaihtoehtoja on lukuisia, myös muun muassa ryhmäliikunnat ja "muu ulkoilu" on hienosti huomioitu laitteessa. Muuna ulkoiluna voisi pitää varmaankin esimerkiksi lapsen kanssa touhuamista ja lumitöitä. Kun olet tehnyt harjoituksen, laite antaa sinulle palautteen treenistäsi. Se kertoo luonnollisesti kulutetut kalorit, mutta myös paljonko oli rasvanpoltto prosentuaalisesti treenistä. Näinä parina päivänä, kun olen testannut, on esimerkiksi tanssi polttanut peräti 90% rasvaa laitteen mukaan ja hölkkälenkki puolestaan pyöri siinä 55% paikkeilla. Oppii kivasti omista liikkumisistaan, ja mikä olisi itselle se ehkä kaikkein paras liikuntamuoto. Varsinkin, kun en voi rehellisesti sanoa, että olisin koskaan ollut mikään hirveä urheiluhullu. Sanoisinkin, että tämä fitnessmittari saa tällaisen laiskemmankin mutsin pyllyn ylös ja motivoi ottamaan lisää askelia arjessa. Tosi hyvä tsemppari.
Toki yllätyin siitä, että päivässä askeleeni helposti ylittävät kotimutsinakin sen "maagisen" 10 000 askelta. Tai jotenkin minulla ainakin on sellainen käsitys, että tuota kymppiä pidetään sellaisena määränä, mikä vähintään olisi askeleita päivittäin kaikkien ihmisten saada täyteen. Tiedä sitten. Olin kuitenkin ajatellut, että askelia tulisi paljon vähemmän. Jännä nähdä, miten paljon vaihteluita tulee, kun on töissä ja kun on kotona. Töissä askeleita on kertynyt jopa 17 000 ainakin ensimmäisellä viikolla. Muutaman viikon kuluttua ehkä sitten tietää jo tarkemmin oman päivittäisen liikkumisensa määrän. Nyt kaikki on vielä niin uutta tässä meidän uudessa arjessa. Oppimista riittää.

Kaikkein mielenkiintoisimpana ominaisuutena pidän kuitenkin aivan ehdottomasti unitoimintoa. Mittari mittaa mm. yölläkin sykkeesi, laskee paljonko saat unta ja paljonko tästä on niin sanottua yhtenäistä unta. Aamulla saat sitten lukea rannekkeesta palautteen yöstäsi. Itselläni palautteissa on ollut esimerkiksi, että tarpeeksi unta, mutta vähän heikon laatuista. Tämä on johtunut siitä, että heräilin melko monesti yöllä. Mutta viime yön jälkeen palaute oli jo hieman parempaa, koska ymmärsin mennä ajoissa nukkumaan ja en heräillytkään juuri ollenkaan. Todella mielenkiintoista seurattavaa. Varsinkin äitinä, kun ei ole pariin vuoteen nukkunut ihan hirveästi. Ja no, en kyllä vieläkään aina. Ehkä jo kymmenen vuoden kuluttua saan nukkua kokonaisen yön? Heh. Olin aluksi hieman skeptinen, että miten laite voisi muka tunnistaa, että milloin olen unessa ja milloin en. Mutta piru vie, se todella oli palautteen mukaan huomannut, milloin nukahdin ja milloin heräsin. Ilman, että mitään erikseen laitteeseen näpyttelin. Suorastaan kreisiä. Ja niin mahtavaa.
Olen myös täysin rehellinen tämän hehkutukseni kanssa, koska laite on todella ylittänyt odotukseni. Suuresti.
Toinen mielenkiintoinen toiminto on tietysti sykkeen mittaaminen.  Laitteella pystyt seuraamaan koko päivän sykettäsi, aamusta aamuun. Itselläni on ollut käytössä jopa lääkkeitä joskus liian nopeaan sykkeeseeni. Minusta onkin vitsailtu, että olen todellinen elohopea-nainen, kun sykekin hipoo jatkuvasti pilviä. Ei ihme, että olen niin sellainen.. No melkeinpä "ADHD tapaus", vaikka en oikeasti tätä sairastakaan. Raskauden ajaksi lopetin sydänlääkitykseni ja sitten se jäi kokonaan. Ne kun olivat sellaisia "tarvittaessa" otettavia pillereitä. Voitte siis varmaan uskoa, miten mielenkiintoista minusta on seurata sykettäni! Pahimpina aikoina leposykkeeni on joskus nimittäin huidellut noin 140, mutta nyt näyttäisi siltä, että syke pysyy levossa mukavasti alle satasen. Hienoa, ja helpottavaa. Toivottavasti myös jatkossa lukemat hyppivät korkealla vain silloin, kun rasitun.

Odotin hieman kauhullakin, että miten jykevä ja suuri, painava möhkäle tuo fitnessmittari mahtaa olla. Itselläni on myös todella kapea ranne, ja joudun yleensä käydä lyhentämässä monia sellaisia arvokkaampia kellojakin liikkeissä, jos niissä on sellainen ns. oikea ketju. Pohdin, miten mahtaa käydä tämän kanssa, joudunko kikkailemaan, että se pysyy ranteessani. Mutta kun avasin paketin, yllätyin iloisesti. Laite on siro ja kaunis, säätömahdollisuutta on myös paljon. Edes minun ei tarvinnut säätää sitä ranteeseeni kaikkein tiukimmalle. Mahtavaa! Laite on myös niin kaunis ja huomaamaton, että voin huoletta pitää sitä ranteessani myös töissä, joten saan koko päivän liikkumiset tallennettua. Käsiäkään pestessä ei tarvitse liikoja pelätä ja varoa mittaria, sillä se on vedenpitävä. Värivaihtoehtoina ovat valkoinen ja musta, ja koot S ja M. Saat myös yhdistettyä siihen puhelimesi, joten lenkilläkin voit saada tiedot saapuneista viesteistä suoraan ranteeseesi. Tällöin voit jättää periaatteessa vaikka kotiin huoletta puhelimesi juoksemisen ajaksi. Kätevää.

Aion ehdottomasti käyttää ranneketta myös jatkossa. Ainoa pieni miinus ehkä siitä, että luonnollisesti laitetta joutuu välillä lataamaan, ja siksi täytyy pohtia sopiva väli, kun sen tekee, koska silloin jää askeleita pimentoon hetkeksi. Muuten todella tyylikäs ja monipuolinen fitnessmittari. Jes!


Löytyykö teiltä millaisia mittareita?


torstai 1. helmikuuta 2018

Vielä pari päivää

Vielä pari päivää aikaa ns. lomailla. Vaikka voiko koskaan oikeastaan sanoa, että äiti olisi lomalla? Vähintään metatyötä riittää. Se onkin yhä suuri mysteeri, että miksi kaikki metatyö jää aina äidin kannettavaksi? En oikein muista hirveästi tilanteita, jolloin meillä tytön isä olisi pohtinut lapselle seuraavan päivän vaatteita valmiiksi. Pessyt vielä yhdet sukkikset illalla aamuksi valmiiksi (eilen)j a miettinyt vielä, ehtisikö jossain välissä nopeasti leikata tytön kynnet ennen aamua (en ehtinyt). Ja ne kumpparit, muistettiinko nimetä ne ja pakata valmiiksi kassiin, jos vaikka kurakelit pääseekin yllättämään..

No, mutta tänään voisin kuitenkin väittää olevani klo 14 saakka lomalla. Silloin haen typykän päiväkodista. Mutta sitä ennen olen täälä viihtyisässä (ja edullisessa) kahvilassa Tampereen sydämessä ja litkin herkullista lattea. Piti oikein lähettää Jassellekin viesti, että voiko elämä olla tällaistakin? Taustalla soi Jazz, kirjoitan blogia ja istun kauluspaidassa nauttimassa lattea. Aika täydellistä. Toki tästäkin varmaan katoaisi pian jännitys ja ihanuus.

Mutta nyt kun on ollut parisen vuotta hieman mustikkatahraisissa ja ehkä hieman räkääkin sisältävissä vaatteissa hätänuttara päässä, miehen pitkätkalsarit jalassa kotosalla, niin kyllä kuulkas on melkoisen ihanaa vaihtelua tällainen. Kun mies tekee kolmivuorotyötä ja tukiverkot asuvat satojen kilometrien päässä, on melkoista lomaa tällainen. Vaikka toki tuntuu ehkä hieman pahalta sanoa, että on kivaa, kun lapsi on päiväkodissa. Olo on kuin rikollisella. Ihan kuin olisin tässä tekemässä jotain laitonta suorastaan. Vaikka hyvähän se vain on, että lapsi ehtii rauhassa sopeutua päiväkotiin. Jatkossa en toki tule lattea litkimään ja lorvimaan, vaan maanantaina alkaa oikeasti työt. Työssäni tulee olemaan paljon vastuuta ja todella monipuolisia työtehtäviä. Hieman hirvittää, ja mahan pohjassa kutkuttaa. Mutta haasteet ovat hyväksi ja toivon todella menestyväni työssä. Se vaikuttaa niin "mun jutulta". Toivottavasti on sitä myös käytännössä. Toivossa on ainakin hyvä elää.  Totesi lapamato.
Napanuora vain täytyisi katkaista vielä pikkusmuiduun. Tai ainakin vähän löysätä sitä. Mutta onneksi ollaan nyt totuteltu tässä jo jonkin aikaa ajatukseen ja mimmi tuntuu nauttivan päiväkodista. Sielä kun on paljon leikkikavereita, joita meillä ei ole aikaisemmin juurikaan ollut, kun ystävillämme ei ole vielä hirveästi lapsia. Omasta vakikaveriporukastani olin ensimmäinen, joka sai lapsen. Mutta onneksi tässä on tutustunut moniin muihinkin äiteihin ja myös rakas serkkuni aka. yksi parhaista ystävistäni, omaa jo peräti kolmekin lasta. Valitettavasti vain emme asuu enää samassa kaupungissa. Tyttömme on aina rakastanut leikkikavereita ja tullut sosiaalisuudessaan vanhempiinsa, joten on ihanaa, että nyt hänellä  on kavereita. Niitä hän selvästi on alkanut kaipaamaan yhä enemmän ja enemmän leikkeihinsä.

Varsinkin puheliaisuudessaan hän on tullut 100% minuun, joten hienoa, että nyt on paljon jengiä jolle lörpötellä. Olen kuulemma ollut ihan pienestä pitäen niin kova höpöttämään, että jo kaupan ovella kassatädit ovat tunnistaneet, että jahas, Janette tuli käymään kaupassa. Eh, hei vaan heii. Ja kuten lähipiiri tietääkin, olen yhä samanlainen hölösuu. Tuskastun, jos en saa höpöttää. Minulla on myös suunnattoman paha vika puhua päälle ja olen huono malttamaan odottamaan omaa puheenvuoroa. Asiaa minulla riittää ja mielipiteitä, ja oletan niiden kiinnostavan muitakin. Hehe. Ei varmaan ihme, että olen tehnyt myös aika paljon juontajankin töitä? Niin tietovisojen, kuin festareidenkine merkeissä. Uskon, että pikkumuikkelista tulee hyvin samanlainen myös isompana. Mitenköhän Jasse jaksaa kuunnella meidän hyviä juttuja? No, onneksi koko perheellä riittää paljon myös huumorintajua.

Tästä tulikin nyt todellin hyppelyhiiri-postaus. Asiat pomppii kuin trampoliini, mutta ehkä ihan kivaa vaihtelua tällainen postaus? Eipä ole pitkään aikaan tullut näin vuodatettua kaikkea hömppää teille. Onko tällaiset postaukset Hot or Not? Tämä postaus varmaan kuvaa täydellisesti tätä olotilaani ja fiilistäni.

Onnellinen, mutta perhosia vatsassa.